sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Ensimmäisen viikon tunnelmia


Ensimmäinen kokonainen viikko kohteessa on nyt takanapäin. Kaikki meistä viihtyvät täällä hyvin, eikä vielä ole edes koti-ikävää. Koulussa meidät on otettu todella hyvin vastaan. Ihmiset ovat huomaavaisia ja avuliaita, heitä kiinnostaa miten meillä menee ja antavat neuvoja. Olemme jutelleet paljon hollantilaisten luokkalaistemme kanssa ja yksi on jopa kutsunut meidät käymään kotiinsa. Kaupungissa ihmiset ovat iloisia ja tervehtivät jopa tuntemattomia. Ihan eri meininki siis Suomen mutrusuihin verrattuna.

Ensimmäinen ajatus ulos katsoessa oli kevät. Kaikki on vihreää, kukat kukkivat ja lehdet alkavat puhjeta. Takuuvarma merkki keväästä on myös ötökät, mehiläisiä kirmailee siellä täällä ja muutama perhonenkin on tullut nähtyä. Sää on suosinut meitä tämän ensimmäisen viikon. Aurinko on paistanut, lämpötila on ollut siinä kymmenen asteen molemmin puolin ja tuuli vaihtelevaa. Tulevat sääennustukset eivät kovin hyvältä näytä, mutta sateinen keli olikin hieman odotettavissa. 

Ruokakulttuuri on täällä hyvin erilainen kuin Suomessa. Työ- tai koulupäivän aikana syödään vain jotain pientä välipalaa, kuten leipää tai välipalapatukoita. Kaupassa asioiminen on vielä hankalaa kun kaikki on vieraalla kielellä ja maksaminen täytyy hoitaa käteisellä, sillä korttimme eivät toimi täällä. Tuotteita on muutenkin suppeasti, eikä täällä ole prisman kaltaisia suuria hypermarketteja. Ruuan hintataso on hieman Suomea edullisempi, mutta ei ole havaittavissa suuria eroja. Yleisesti käyttötavarat ovat halvempia. 


Pyöräily ja polkupyörät ovat olleet meille tämän reissun kirous. Heti ensimmäisenä päivänä yhden pyörämme rengas tyhjeni ensimmäisellä matkalla. Seuraavana päivänä koulu korjasi renkaan ja pääsimme jatkamaan ehjillä pyörillä. Selvisimme jopa yhden päivän ilman pyöräongelmia, kunnes torstaina elämä potki meitä päähän todella. Menimme pikaiselle kauppareissulle ja lähtiessä huomasimme yhden pyörän hävinneen pihasta. Ei niitä pyöriä näköjään turhaan lukita, nimittäin Mari unohti pistää pyörän lukkoon ja sehän hävis kun pieru saharaan. Hetken siinä pää löi tyhjää, että mitähän seuraavaksi.

Kysyimme kaupan henkilökunnalta valvontakameran nauhaa ja he ohjasivat meidät poliisin puheille. Onneksemme oli torstai, hollantilaisten juuri se ainut päivä viikosta kun poliisi ja muut kaupat saavat pitää ovensa auki normaalia pidempään. Löysimme kuin löysimmekin perille poliisiasemalle, mutta reissu ei tuottanut tulosta. Kuulemma me emme voi tehdä raporttia varastetusta pyörästä, koska emme ole pyörän virallinen omistaja. Koulun täytyisi siis tehdä raportti ja vasta raportin jälkeen olisi mahdollista palata valvontakameran nauhan pariin. Eikä tilannetta helpota yhtään se, että koulu olisi enää yhden päivän auki ennen kahden viikon lomaa. 

Seuraavan työpäivän aikana se yksi ja sama rengas oli jälleen tyhjentynyt. Siinä vaiheessa alkoi jo toivo todellakin loppua. Kävelimme Marin työpaikalle ja siitä yhdessä keskustan pyöräkorjaamoon, jossa myös myytiin pyöriä. Saimme koululta ohjeistuksen ostaa sieltä käytetyn pyörän, jonka koulu ostaisi lopuksi meiltä varastetun tilalle. Pyöräkorjaamolta saimme Marille uuden pyörän, kyllähän sillä eteenpäin pääsee. Saimme myös ilmaa tyhjentyneeseen renkaaseen ja toistaiseksi ilma on pysynyt sisällä. 

Rankan viikon jälkeen pieni loma tuli tarpeeseen ja nyt olemme ottaneet rennosti ja ulkoilleet. Koulu on seuraavat kaksi viikkoa kiinni, mutta töissä käymme normaalisti. Keskiviikkona on luvassa King's day, joka on iso juhlapäivä täällä Hollannissa. Saimme luokkalaisten avulla ostettua liput paikalliseen festaritapahtumaan, odotamme kyllä sitä päivää innolla. Vastoinkäymisistä huolimatta kaikilla on positiivinen mieli ja odotamme, mitä reissu vielä tuo tullessaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti